Iloinen jälleennäkeminen
Taichin perhe oli aivan mahtava. Heti sisään astuttuaan tuli sellainen olo että olisi osa perhettä. Äiti värkkäsi tajuttoman hyviä ruokia toivomustemme mukaan. Iltapäivällä pikkusiskon kohtaaminen oli todella hupaisa tapaus sekin. Kaori-chan oli jo koulussa kertonu että ”tänään tulee kylään kaksi suomalaista poikaa”. No eihän kaverit olleet uskoneet lainkaan. Vaan eipä tainnut uskoa itsekään; koulusta oli pitänyt lähteä vähän ajoissa ja matkakin oli taitettu juoksujalkaa. Kotiintulon jälkeen tyttö vain alkuunsa hihitteli, pyöri ympyrää ja toisteli suureen ääneen sanaa かっこいい！(”siistii”) Kyllä se lopulta sitten rauhoittui ja sen kanssa sai puhuttua jopa järkeviä.
Perheen isä tuli kotiin vasta iltamyöhään ja puhui vähän, kuten kunnon japanilaisella kaishainilla on tapana.
Päivällä kuitenkin käytiin Taichin kanssa ihmettelemässä elektroniikan ihmemaata, josta Olli osti ihmeellisen haitariobjektiivin.
Ihmeobjektiivilla ihmemaassa
Tämän jälkeen tutustuimme paikalliseen eläintarhaan. Nähtiin siellä kaloja, kilpikonnia, apinoita, kettuja, lintuja, oravia, pesukarhuja ja 60-v elefantti. Paikka oli muutenkin varsin hieno. Japanilaiseen rauhalliseen tyyliin.
Paljon kaloja
Ja patsahia
Illalla Äiti ja Kaori valmistivat mahtavan sushi- ja
tempura-aterian Saulin syntymäpäivän kunniaksi. Sekään ei vielä riittänyt, vaan viimeisenä tarjottiin oikea synttärikakku kynttilöineen päivineen. Lisäksi lahjaksi annettiin hienot mustat syömäpuikot!
Kaikki tämä uskomaton vieraanvaraisuus saa nöyrän suomalaisen hieman hämmentyneeksi, mutta onneksi meillä oli mukana kunnon paketti suomalaisia tuliaisia: viinaa, salmiakkia, hapankorppuja ja neppis-autoja.
