Vaikka säätiedotus lupaili enemmän sadetta kuin aurinkoa, oli ihmisiä kertynyt alueelle runsaasti. Ihmismassan ensimmäinen pullonkaulapaikka möi meille maukkaan maissintähkän.
Kirsikankukkia ja linnan kivimuuria.
Jokainen vuorollaan kirsikankukan ja linnan väliin poseeraamaan, Hooray!
Itse linna, ja kirsikankukkia.
Seuraavat houkutukset olivat luonnollisesti mustekalapallot ja juotava, joka löytyi oikein englanniksi merkitystä automaattinurkkauksesta.
Ja seuraava houkutus.. Vihreä tee -jäätelö maistui oikeasti oivalliselta.
Vielä poseerausta linnan ees.
Räyhäkäs Charlotte pelotteli riettaalla olemuksellaan muita lajitovereitaan.
Suojaisa nurkkaus antoi mahdollisuuden ohikulkevien ihmisten tarkkailuun...
Kivi on niin valtava, että siihen pitää nojata, jotta se pysyy pystyssä.
Otimme istuskellessamme kuvasarjan ohikulkevista ihmisistä. Puistoon oli kokoontunut kaikki, joten kansan koko kirjo oli edustettuna. Salakuvaajien kamera nappasi joukosta myös tuttuja ihmisiä.
Annamme täten lukijoille tehtävän etsiä nämä tutut henkilöt kuvista.
Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä, joten jätimme linnan taaksemme.
Huomenna Riitankin oli jo noustava koneeseen ja palata Eurooppaan. Onneksi elokuussa otetaan koko homma uusiksi ja ihmetellään Japania sitten kesähelteellä.
Ovelasti muotoiltu julkinen käymälä, ja riiputettu massiivinen teräskatto.
Joku oli parkkeerannut autonsa reteästi hallintorakennuksen portaille, vähän kuten Oulun kaupunginjohtajan Volvo...
Viimeinen japani-ilta päätettiin käymällä suosikkikanaravintolassa syömässä.
Mukavaa ja maukasta oli, etenkin maailman parhaassa seurassa.
Vähän haikea olohan tästä nyt tuli, mutta onneksi saamme Riitan tänne vielä elokuussa takaisin!
Sitä odotellessa.
[sauli]
