Säätöä ja Osakaa

Jo alkoi tapahtua. Heti aamusta kaupungintalolle täyttelemään kaavakkeita, sitten pankkiin ja kännykkäkauppaan. Homma tyssäsi mukavasti jo pankissa, kun eivät suostuneet avaamaan meille tiliä ilman opiskelijakortteja. Korttien saantikin sitten pitkittyi näppärästi ”parista päivästä” ”noin viikkoon” byrokratian rattaiden ansiosta. Tokion matkasuunnitelma alkoi pyöriä jo mielessä, mutta päätettiin muuttaa omaan kämppään ensin. Mainitaan tässä välissä, että ruoka on täällä oivallista. Paitsi ehkä vihreä teehyydyke ruskealla papuhöysteellä. Maku täytti ulkonäön antamat odotukset täydellisesti.

Kun kerran vierailla mailla seikkaillaan, paikalliset turistinähtävyydetkin on toki tarkastettava. Kävimme siis Osakan merkittävimmässä historiallisessa kohteessa, joka valitettavasti tuhoutui
taannoin, ja on sittemmin korvattu betonisella korvikkeella. Hieno paikka joka tapauksessa. Täydellinen vastakohta sekavalle tavalliselle rakennuskannalle.

Merkittävänä tapahtumana mainittakoon valtavan kalan jättimäinen loiskaus, jonka myös paikallinen kalamestari voi toteen kertoa.

MM-kisat ja -seikkailut

Viikonloppuna Kuroda-senseillä oli vapaata, jotenka pääsimme vapaasti rellestämään kaupungilla. Herätys oli jo lauantaiaamuna 05:30 paikallista aikaa. Tarkoituksemme oli päästä MM-kisoihin katsomaan sekä kannustamaan Jarkkoa, ja Anttiakin, jotta mokomat pääsisivät maineeseen mittaamattomaan. Herättiin lopulta 07:15. Suorilta siitä sitten rynnättiin kaukaa ”maaseudulta” bussin ja kolmen junayhteyden saattamana kisapaikalle. Ei edes tarvinnut monelta ihmiseltä kysyä neuvoa. Paikalla tutustuttiin portugalilaiseen ”valmentajaan”, jonka suojatilla kuulemma hitsasi pahemman kerran. Ilmatäytteisestä SUOMI-vasarastamme hurmioituneena Jarkko jätti Antin viimeisellä kierroksella kauas taakseen sijoittuen lopulta kymmenen parhaan joukkoon. ”Bravo Giorgi!”

Jarkko ja Antti kilpasilla

Portugalilainen kannustuskumppani

Suomalaisia kisaturisteja

Kisojen jälkeen löysimme radan varresta suomalaisten tukiaseman, joilta yritettiin huikata loppusijoitusinformaatiota, mutta eivät meinanneet suomipoikia kuulla kisahumun keskeltä. Vasta napakka PERKELE! herätti maanmiestemme huomion, ja info saatiin hymyn saattelemana. Saman tien paikallisen kisayleisön joukosta käteemme lyötiin kaksi kappaletta bentou-bokseja, eli evästä! Alkoi ollakin jo nälkä.

makoisat japanin eväät

ystävällinen ohikulkija kertoi miten niitä syödään

Kaupunkia kiertäessämme päädyttiin ihmettelemään ostoskeskuksia, sekä maailmanpyörää maisemineen. Pyörän saavuttaessa lakipisteensä, naapurivaunun pusuttelijat jäivät kiinni itse teossa nopean liipasinsormen ansiosta.

Maailmanpyörästä näkyi kauas

...ja lähelle

Sunnuntaiaamuna päätettiin etsiä mukava uintipaikka, koska hikikarpalot valuvat jo heti ovesta astuessa. Kartalta löytyi ”tsurumi-ryoukuchi” 鶴見緑地 ja lupaavan näköinen uimalaitos. Jo paikan nähtyämme, tai viimeistään puolen tunnin jonotuksen jälkeen kävi ilmi paikan oikea luonne: lapsia vilisi kuin venäläisiä Espoon Serenassa. Tuonelanjoki ja kumirengasralli jäivät pian taakse, mutta kyllä virkisti. Heti ovesta astuttuamme hiki alkoi valua soijajäätelötötteröihin. Ihmeteltiin myös paikallisia nähtävyyksiä, kuten moottorilla pyörivää aitoa betonituulimyllyä.

Nähtävyys tämäkin: invaystävällinen pyörivä portti